Suomalaisyritysten kasvun varmistaminen on tärkeää suomalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Väestön ikääntymisen seurauksena julkinen sektori uhkaa kasvaa, minkä vuoksi tarvitaan sekä tehostamista julkisella puolella, että vahvoja kasvuyrityksiä yksityiselle puolelle. Kehitystä tarvitaan molemmissa sektoreissa, jotta verotaakka pysyy kohtuullisena ja Suomi säilyy houkuttelevana ja kilpailukykyisenä liiketoimintaympäristönä.
Kasvuyritysten tarpeellisuus on tiedostettu monellakin taholla – osan mielestä taloutta pitäisi työntää eteenpäin tukemalla pieniä yrityksiä ja osa puolestaan haluaa isojen yritysten toimivan vetureina. Suomen yrityskenttää on kuitenkin harvoin tarkasteltu kokonaisuutena, minkä vuoksi halusimme katsoa yleisemmällä tasolla, minkälaista kasvudynamiikkaa Suomessa oikeastaan oli 2000-luvun nousukauden aikana. Tarkastelimme, missä kasvua erityisesti oli, millä keinoilla se saavutettiin ja mitä tapahtuisi, jos samanlainen dynamiikka kestäisi pidempään.
Keskisuuret yritykset olivat nousukauden voittajia
Vaikka kasvu oli nopeaa kaikissa liikevaihtokategorioissa nousukauden aikana 2000-2008, voimme julistaa keskisuuret yritykset nousukauden voittajiksi. Sekä 10-100MEUR että 100-1000MEUR liikevaihtoluokissa yritysten määrä kasvoi yli viidelläkymmenellä prosentilla, yhteensä yli 600 yrityksellä. Pienten ja suurten yritysten määrän kasvu jäi samaan aikaan alle neljäänkymmeneen prosenttiin. (Kuvaaja 1)
Vahvasta kasvusta huolimatta keskisuurten yritysten osuus suomalaisyritysten kokonaisliikevaihdosta on kuitenkin edelleen pieni. Suuret, yli miljardin euron liikevaihtoa pyörittävät yritykset muodostavat edelleen valtaosan liikevaihdosta, mutta samaan aikaan kyseisten yritysten kasvu on ollut pääsääntöisesti hidasta, alle neljän prosentin vuosivauhtia verrattuna muiden yritysten kuudesta kahdeksaan prosenttiin (Kuvaaja 2). Uusia suuryrityksiä myös syntyy selvästi vähemmän, vuosina 2000-2008 kymmenkunta.
Yksi syy suuryritysten hitaaseen kasvuun saattaa olla se, että suomalaiset globaaleina toimivat yritykset ovat yleensä yrityksiltä yrityksille –tyyppisiä ja monesti hyvin tarkkaan kohdennettuja. Jossain vaiheessa markkinoiden koko tulee vastaan ja kasvu tyrehtyy, ellei uutta toimialaa tai konseptia haeta Konecranesin tyyliin. Toisaalta hyvällä konseptilla tällaiset yritykset kasvavat melko helpostikin oman pienen markkinansa huipulle. Kuluttajille suunnatut, maailmanlaajuiseen menestykseen nousseet, monistettavat tai skaalautuvat konseptit – kuten Ikea tai Google – loistavat käytännössä poissaolollaan. Osittain tämä johtunee siitä, että ne vaativat ponnistuslaudakseen ison toimivan kotimarkkinan. Tällaisia yrityksiä edustavat lähinnä F-Secure ja Nokia.
Jos kasvu vaihteli kategorioiden välillä, vaihteli se myös kategorioiden sisällä. Vuosittaisen kasvun keskihajonta oli kaikissa luokissa itse kasvuvauhtia suurempaa, ja yrityskentästä oli selkeästi tunnistettavissa erityisesti yksittäisiä menestystarinoita keskisuurista ja pienistä yrityksistä. Kahdestatuhannesta suurimmasta yrityksestä reilulla sadalla yrityksellä liikevaihto kutistui vuosina 2000-2008 yli neljänneksen ja noin 250:llä se kutistui ainakin jonkin verran. Toisaalta lähes tuhat yritystä onnistui vähintään kaksinkertaistamaan liikevaihtonsa samalla ajanjaksolla ja yli viisikymmentä hieman pienempää yritystä sai kymmenkertaistettua liikevaihtonsa.
Yritysostot toimivat kasvun moottorina
Nopeiten kasvaneiden yritysten kasvutarinoita tarkasteltaessa huomaa pian, että yritysostot ovat olleet merkittävässä roolissa kasvun vauhdittamisessa. Nopeasti kasvaneet yritykset kuten Pretax, Affecto ja Fonecta ovat ostaneet useita, omaa toimintaansa lähellä olevia yrityksiä lähialueilta. Kasvutarinoista on nähtävissä selkeä kaava: ostot alkavat turvallisesti kotimaassa ja sen jälkeen niitä suunnataan lähialueille – erityisesti Pohjoismaihin, Baltiaan ja Venäjälle. Myös nopeasti orgaanisesti kasvaneet yritykset – kuten Verkkokauppa.com – ovat tyypillisesti hakeneet kasvunsa Suomesta tai lähimarkkinoilta.
Keskisuurten yritysten käyttämät kasvumekanismit eivät toimi enää yhtä hyvin suuryrityksissä. Yritysten kasvaessa lähimarkkinat käyvät jossain vaiheessa liian pieniksi ja kasvua pitäisi hakea kauempaa. Koska tätä kokemusta ei ole hankittu aikaisemmassa vaiheessa yrityksen ollessa pienempi, on kasvaminenkin vaikeampaa. Myös riittävän määrän osaavaa työvoimaa löytäminen ja rahoituksen hankkiminen kasvun tukemiseksi ovat pienessä maassa vaikeampaa suurille yrityksille.
Tällä hetkellä Suomessa kasvua ajavat siis vahvimmin pääomasijoittajien ja yksittäiset kasvuhaluisten yrittäjien omistuksessa olevat keskisuuret yritykset, jotka kasvavat Pohjois-Euroopan alueella. Suuremmissa yrityksissä yksittäisen kasvuhaluisen yrittäjän valta ei enää riitä yrityksen aggressiiviseen kasvattamiseen. Pääomasijoittajat taas ovat Suomessa pieniä, koska Suomessa ei historiallisesti ole ollut varallisuutta, mikä estää niiden toimimisen miljardiluokassa. Suuremmat sijoitukset ovat niin merkittävä osa portfoliota, että niille halutaan vakaata kasvua ja hyvää tuottoa. Näillä tuotoilla voi sitten tehdä riskisijoituksia start-up –kentässä, mutta suurempiin riskisijoituksiin ei Suomessa yleensä ole varaa.
Jatkossa kasvun varmistamiseksi tarvitaan toimenpiteitä usealla rintamalla
Jos 2000-luvun kasvudynamiikkaa pystyttäisiin ylläpitämään pidempään, kasvaisi yli sadan miljoonan euron liikevaihtoa pyörittävien yritysten määrä kolminkertaiseksi kahdenkymmenen vuoden aikana. Keskisuurten yritysten osalta kasvuputki siis toimii, mutta pidemmällä aikavälillä yrityssektorin kasvun pullonkaulaksi muodostuisi uusien kasvuhaluisten start-up yritysten määrä (Kuvaaja 3). Keskisuurten yritysostoihin keskittyneen kasvustrategian luulisi houkuttelevan markkinoille exit-mahdollisuuksia etsiviä yrittäjiä, mutta niiden lisäksi Suomeen tarvitaan myös kasvavia suuryrityksiä, joiden ekosysteemissä pienet ja keskisuuret voivat kasvaa helpommin.
Suuryritysten kasvua tukisi erityisesti aggressiivisempi omistajan tahtotila, joka saattaa vaatia kansainvälisen osaamisen tuomista hallituksiin, sekä mahdollisesti suurten kansainvälisten omistajien hankkimista, joiden portfolio kestää suuremmatkin riskit. Vaativat omistajat edellyttävät yrityksiltä uusia aluevaltauksia ja innovaatioita, jotka syntyvät usein start-up –yritysten selviytymistaistelun tuloksena byrokraattisten korporaatioiden sijaan. Näin ollen vaativammat omistajat tarjoavan suuryrityksille syyn ostaa myös innovatiivisia suomalaisia yrityksiä ja tarjota näille kanavan suurille markkinoille. Tällaisesta toiminnasta syntyvät uudet exit-mahdollisuudet rohkaisisivat markkinaan myös uusia yrittäjiä kehittämään näitä innovaatioita.
Suomalaisen yrityskentän kasvun ongelmakenttä on siis moniulotteinen – mikään yksittäinen ”uusi Nokia” tai tukitoimet yrittäjyyden tai yksittäisen toimialan tukemiseksi eivät yksinään tule riittämään. Kasvua tarvitaan jatkossakin kaikissa kokoluokissa ja useilla eri toimialoilla. Tämän artikkelisarjan seuraavissa osissa tulemme käsittelemään tarkemmin sitä, millaisia pullonkauloja erikokoisten ja erityyppisten yritysten kasvulla on ja millä toimenpiteillä niistä voitaisiin päästä eroon. Toivomme siis kaikilta lukijoilta näkemyksiä näihin aiheisiin, jotta Suomen kansantalouden kasvu saadaan varmistettua!
Paavo Räisänen, paavo.raisanen
Iiro Kulvik, iiro.kulvik